Joukkojen ja osien taidetta

Kimmo Kumelan (1971) taide vuorottelee pienimuotoisen ja massiivisen välissä. Pienikokoiset piirustukset ripustuvat moniosaisiksi sarjoiksi, jotka yhdistyvät välillä suuriin piirroksiin, joiden alareuna voi olla jätetty käsittelemättä. Kun tähän lisätään sanomalehden sivuja, joissa kuvat ja tekstit on peitetty ja vielä jotakin muuta yllättävääkin, niin kokonaisuus on valmis.

Peittäessään sana sanalta kirjojen ja lehtien sivuja Kumela toisaalta jättää merkin ja pyyhkii sen pois. Olemme tällöin piirtämisen/kirjoittamisen/maalaamisen olemuksellisessa sfäärissä, jossa näkyvä muuttuu näkymättömäksi ja tulee uudenlaisena näkyvyytenä esiin. Ehkä juuri tästä syystä hänen teoksensa tuntuvat melankolisilta, sillä niissä jokin aiemmin näkynyt on kadonnut uuden pinnan alle. Katsojalle jää viittaus aiempaan, joka on muistonkaltainen taaksejäänyt. Melankoliassahan aiempi rakkaudenkohde kuolee tai katoaa, joten meidän ei ole enää mahdollista rakastaa häntä/sitä. Kumelan teoksissa peitetty teksti on menetetty, emme näe siitä muuta kuin varjon tai jäljen.

Kumela käyttää usein kollaasia teostensa esittämistapana. Kutsun hänen tapaansa mieluummin kollaasiksi kuin installaatioksi, sillä kubistien tapaan Kumelan teoskontrastointi on vähäeleistä ja pintavariaatioita korostavaa. Eräs yhdysside kubismiin on myös se miten taiteilija pelaa kirjoilla ja lehdillä, siis teksteillä. Hän tuntuu kysyvän meta-tasolla mikä on kirjoitetun lukemisen ja kuvan lukemisen välinen ero vai onko sitä?

Sanomalehdelle piirtäessään taiteilija työstää maalaamisen peruskysymyksiä, sillä silloin hän on suoraan tekemisissä erilaisten kerrosten, pinnan ja peittävyyden kanssa. Hennosti kajastava pohjamateriaali lisää teoksiin oman ulottuvuutensa, jossa katsoja voi seurustella Kumelan teknisten valintojen kanssa. Päivälehden arkipäiväinen sivu pian unohtuvine uutisineen ja katsauksineen muuttuu Kumelan käsittelyssä näkökulmasta riippuen traagiseksi, runolliseksi, humoristiseksi tai yksinkertaisesti sanottuna: paljon kiinnostavammaksi kuin aiemmin.

Osa Kimmo Kumelan teoksista melkeinpä vaatii katsetta, sillä niiden ”tuherrusmainen” luonne synnyttää kevyen usvamaisen vaikutelman, jonne katseen on helppo harhautua. Näissä läikikkäissä piirroksissaan hän tuntuu tutkivat viivan ja sen synnyttämisen olemuksellista perustaa. Lisäksi hänen teostensa ujonilkikurinen huumori maustaa juuri sopivasti hänen työskentelytapansa filosofisuuden. Filosofisuus tulee siitä, miten taiteilija toistavasti askaroi eleen, ilmaisun, tekniikan ja kuvallisuuden problematiikan parissa. Filosofisuudestaan huolimatta Kumelan taide ei ole tosikkomaista, vaan leikkisää ja romanttisessa tunteenomaisuudessaan aavistuksen verran ironista. Teoksen osien erilaisilla ripustuksilla Kimmo Kumela tavoittaa kiinnostavia ilmaisullisia ja kertomuksellisia eroavaisuuksia, vaikka teoskokonaisuus koostuisikin hyvin pitkälle samoista osista. Näin yksittäiset teokset muuttuvat kerronnallisiksi peruselementeiksi, jotka tilanteen mukaan sävyttyvät uudelleen. Kumelan ”palapelin” äärelle tekee mieli leiriytyä..

Juha-Heikki Tihinen

7.9.12

AAARGH!




AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin
Galleria Huudon kymmenvuotisjuhlanäyttely
8.9. – 23.9.2012 | Avoinna joka päivä klo 11-18
Jätkäsaaren Makasiini L3 | 2. ja 4. kerros
Tyynenmerenkatu 6, 00220 Helsinki

Olette lämpimästi tervetulleet:
7.9.2012 Ohjelmallinen kutsuvierastilaisuus 17-19
7.9.2012 Avajaisklubi (K-18) klo 19 alkaen:
Pink Twins, O Samuli A, Casiomatik, JS666
15.9.2012 Satamadantsut klo 18 alkaen

Syyskuussa 2012 juhlii Galleria Huuto ensimmäisiä pyöreitään näyttävästi Helsingin Jätkäsaaressa Makasiini L3:ssa. AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin–juhlanäyttelyssä noin 70 Huudon jäsentaiteilijaa ottavat teoksillaan ja esityksillään haltuunsa yli tuhannen neliön tilan vanhasta makasiinirakennuksesta. Näyttelyn aikana makasiinilla järjestetään myös oheistapahtumia, kuten Satamadantsut, jossa kokonaisuuden maustavat musiikki-, performanssi- ja videoesitykset Suomesta, Virosta ja
Mongoliasta.


Juhlanäyttelyyn osallistuvat taiteilijat:
Pasi Autio, Maija Blåfield, Marina Ciglar, Eeva-Leena Eklund, Kaisa
Eriksson, Erika Erre, Kaarina Haka, Eija Hakkola, Kaisaleena Halinen,
Terhi Heino, Anja Helminen, Vesa Hjort, Antti Hämäläinen, Beata Joutsen,
Salla Järvinen, Jussi Karhunkorva, Elina Katara, Mauri Kuitula, Kimmo
Kumela, Johanna Lecklin, Niina Lehtonen-Braun, Mari Leskinen, Marjo
Levlin, Virve Lukka, Maija Luutonen, Sampo Malin, Paula Martikainen & Heli
Hietala, Tiia Matikainen, Tiina Mielonen, Juhana Moisander, Kasper
Muttonen, Pasi Mälkiä, Pilvi Ojala, Essi Ojanperä, Kaarina Ormio, Reija
Palo-Oja, Sari Palosaari, Sami Pennanen, Outi Pieski, Pink Twins, Laura
Pohjonen, Vesa Puhakka, Paula Puoskari, Tuomo Rainio, Mirka Raito, Satu
Rautiainen, Miia Rinne, Jaakko Rustanius, Hanna Saarikoski, Maiju
Salmenkivi, Katariina Salmijärvi, Hans-Peter Schütt, Elina Strandberg,
Minna Suoniemi, Aleksi Tolonen, Tapio Tuominen, Tatu Tuominen, Markus
Tuormaa, Kalle Turakka Purhonen, Ilona Valkonen, Marja Viitahuhta, Thomas
Westphal, Annu Wilenius & Oula Salokannel, Dominik Wlodarek, Heli Änkö ja
Charlotta Östlund.

Huudon juhlanäyttely pitää sisällään installaatioita, videota ja
valokuvaa, performanssia, maalausta ja kaikkea sitä, mikä on saanut elää
vapaasti tässä ajassa. Näiden synttäreiden tarjoama kattaus nykytaidetta
voidaan myös nähdä ilmentävän kymmenvuotiaan Huudon roolia ”vapaan
taiteilijan työpaikkana”, joka osaltaan on ollut määrittelemässä
kuvataiteilijan työnkuvaa suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Juhlanäyttely
on osoitus paitsi Huudon asemasta taiteellisen osallistuvuuden
puolustajana, myös erityisesti taiteelle elintärkeästä mahdollisuudesta
uudistua asemansa vakiinnuttamattoman taiteilijasukupolven vetämänä. Moni
nykyisistä Huudon jäsentaiteilijoista on saanut tehdä ensiesiintymisensä
Huudon tiloissa – keskellä vilkkainta Helsinkiä!

Huuto syntyi vastauksena nykytaiteen sisältä nousevalle toimintaympäristön
tarpeelle. Galleria Huuto perustettiin nuoren taiteilijajoukon toimesta
alkujaan vuoden mittaiseksi projektiksi: oli vuosi 2002 – ja suorastaan
huutava kysyntä uudenlaiselle, kulttuuri-instituutioiden ulkopuoliselle ja
taidemarkkinoiden hierarkioista riippumattomalle, niin kutsutulle
taiteilijavetoiselle gallerialle. Huudossa oli siis kyse myös
kuvataiteiden laajentuneella kentällä toimimisen ammatillisista
edellytyksistä. Sittemmin on Huudon gallerioissa esitetty vuosittain 35-50
näyttelyä. Lisäksi toimintaan on keskeisesti kuulunut erilaisten ulkomaan
projektien toteuttaminen vienti- ja vaihtonäyttelyiden muodossa.
Kymmenessä vuodessa on Huudon pyörittämiseen sitoutunut jäsenistö kasvanut
aikamme tekijöistä muodostuvaksi 90-ääniseksi taiteilijajoukkioksi.

AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin on Huudolle ominaiseen tapaan vapaasti
moni-ilmeinen ja nöyristelemätön näytös siitä, mikä merkitys
taiteilijavetoisella Galleria Huudolla on suomalaisen kuvataiteen kentällä
tänä päivänä.


Huudon juhlanäyttelyä ovat tukeneet: Suomen taideyhdistys ja Suomen
kulttuurirahasto

Lisätietoja antavat:
Essi Ojanperä, project@galleriahuuto.net, 040-574 1854
Henni Oksman, director@galleriahuuto.net, 0400-653 461
www.galleriahuuto.net